tiistai 28. helmikuuta 2012

MIKÄ ON KOTI?



Katto, joka suojaa sateelta, neljä seinää, jotka pitävät kylmät tuulet ulkona,
joka erottaa jalan autuaisesta maasta.
Kyllä mutta koti on paljon muutakin...

Se on lapsen naurua, äidin laulua ja isän tuomaa turvallisuutta.
Se on rakastavien silmien valoa, ystävällisyyttä, uskollisuutta ja kaveruutta.

Koti on lasten ensimmäinen koulu ja kirkko jossa he oppivat mikä on oikea,
mikä on hyvää, mikä kohteliasta ja
mitä merkitsee toisen auttaminen.

Koti on paikka jossa saa huolenpitoa vaivoihin ja osanottoa suruihin.
Siellä isää ja äitiä kunnioitetaan ja jaetaan oma koti toisten kanssa.
Siellä lapset ovat odotettuja ja siellä raha ei ole yhtä tärkeä kuin rakkaus ja huolenpito.
Siellä kahvipannukin laulaa onnellisuudsta.

SIELLÄ KOTONA!




sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Hedelmäsalaatti

Yksi meidän perheen ehdottomasti parhaista herkuista. Tätä on syöty muutaman viikon ajan useampana päivänä. Hedelmien halpa kilohinta on edesauttanut asiaan ja appelsiinien mehukkuus. Tää on niin simppeli tehdä että meidän eskarilainenkin valmisti salaatin ihan itse alusta loppuun asti. Ja silloin annos maistui erityisen hyvältä. Annoksen tietenkin kruunaa vielä se kun päälle laittaa nokareen vaahdotettua flora vanillaa! Slurps! :)

torstai 23. helmikuuta 2012

Suvun perintö kahvikuppeja?


Mitäkähän mahtaa tämä ihanuus ruokailutilassa sisältävän?. Mietitte varmaan onko siellä Suvun perintö kahvikuppisarjaa, Pentikin astiastoa, tarjoilukulhoja? Kappas vain ei mitään näistä? Kaappi on kyllä ihan täynnä, ehkä jo liiankin täynnä, toinen mokoma pitäisi hommmata jotta kaikki mahtuisivat hyllyille.


No sen verran voin raottaa että kyseessä on Rakkaan mieheni tärkeä kokoelma. Ehkä jo jokin voi arvata tässä vaiheessa mistä kyse.


Tsadaa!!!!  Kaappi on täynnä Tex Willereitä! Ehkä jo monelle tuttu lehti. Ainakin tässä taloudessa se ainut isännälle jatkotilauksena ilmestyvä lehti jota ei missään nimessä saa katkaista :)

keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Onko shoppailu sairaus?

Ylepuheelta tuli eilen ohjelma "onko shoppailu sairaus?" Niin onko se? Itse en kyllä ehkä sitä ihan sairaudeksi nimittäisi. Tottahan se on että kulutushysteeria on "karannut käsistä" jos sitä näin voi ilmaista. Voisin itseni luokitella satunnaiseksi shoppailijaksi. On kausia milloin innostun ostelemaan enemmänkin "uutena" (esim. nyt kevään kynnyksellä kun vaatekaupat täynnä ihania keväisiä värejä) ja taasen monesti pitkäkin jakso että kukkaron nyörit ovat kiinni.

Tykkään katsella ihania uusia vaatteita: etenkin kenkiä (joita ei tällä rouvalla liikaa voi olla). Onhan sekin yhdenlaista "näyteikkuna shoppailua" kun istuu netissä ja katselee eri vaateliikkeiden sivuja ja plärää siellä kaiken näköisiä ihania vaatteita yms. Mutta tosiasia on se että  vaikka istuskelenkin sivujen äärellä niin harvoin kuitenkaan ostan tuotteita normaali hinnoilla. Voisin sanoa että mieluummin lähden kirpputoreja kiertelemään kun menen kauppakeskukseen. Se kun on vaan niin että kammoksun ajatusta että maksaisin paidasta esim.12.90€ kun vastaavan tuotteen voi hyvällä lykyllä kirpputorilta saada 1€:lla.
No uusi on aina uusi, mutta sekin on todettu monesti että kun kerran peset tietyn merkkisiä vaatteita sen jälkeen on sama kuinka monesti sitä on pesty.

Näin vai...


Näin?








tiistai 21. helmikuuta 2012

Uudet päälliset

Jotta aika ei kävisi liian yksitoikkoiseksi. On välillä huolehdittava että jokin projekti on työnalla. Käytävässä kohta vuoden asustellut "lankkupenkki" kaipaa uutta ilmettä. Vanhat tyynyt jos niitä sellaisiksi voisi sanoa (=kangaspalat joiden sisälle on rullattu vanhaa peittoa) tarvitsisivat uudet päälliset. Jostain lehden mainoksesta bongasin Novitan Hanko lankaa. Heti silmääni osuivat lankojen värisävyt jotka olivat juuri niin minun näköiset!:)  Eikun lanka kaupoille ja puikot heilumaan!






Blogini alku

Oma Blogi -hmmm. Miltä se kuulostaisi. Ei hassummalta. Mutta en oikein tiedä. Viitinkö? Olisko siinä mitään ideaa? Mitä se sitten sisältäisi? Sisustusta, valokuvausta? jotain ihan muuta? Riittäisikö rahkeet? ??????? No tässä sitä nyt ollaan pitkän mietinnän tuloksena. Oikeastaan potkuna takapuoleen oli Rakkaan ystäväni toteama lause "Olen tässä odottanut että millon sä perustat sen sun oman blogin?" Ole hyvä ystäväiseni tässä se nyt sitten on. Minun blogini. :)