maanantai 23. joulukuuta 2013

Joulu saapi tulla





Nyt on kuusi koristeltu, pullat/rieskat leivottu, jäädyke ja muut herkut tehty. Eiköhän nyt ole lupa aloittaa joulun vietto. Talokin on siisti ja kinkku ostettu. (Huokaus!)
Meinasin jo oikeasti ajatella että multa jää kaikki hyvät leipomatta ja meen tämän joulun kaupan hyllyjen kautta mutta eipä jäänytkään. Tänä aamuna kello 6.00 iski se leipomisvimma! Niin totta, kellä nyt tuohon aikaan normaalisti huvittaa leipoa mutta minua huvitti :) Toiseksi nuorimmainen heräsi tuohon aikaan ja sattuipa leivinuunissa olemaan pullille hyvä lämpö eilisen rieska savotan jälkeen että tuumasta toimeen. Pullakranssi ja pitkot uuniin ja vielä jäi lämpöä että saatiin tyttöjen kanssa piparitkin leivottua. Olihan mulla jo taikina jääkaapissa valmiina... Ja samaan syssyyn ettei innostus lopu tein mokka-toffee jäädykekakun. Minulle ihan uusi tuttavuus mutta kuulemma hyvää. :) että siinäpä meidän jouluherkut suklaiden ja karkkien lisäksi...

Nyt sitten odotellaan iltaa.. Laitetaan kinkku uuniin ja herätään aamulla mitä parhainpaan kinkuntuoksuun!
Siispä toivotan kaikille lukijoille oikein rauhallista ja mukavaa Joulua!!


keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Blogimattoni





Voi että. Nyt meillä on ihan supertäydellinen matto olohuoneessa!!!! Miten voikaan olla matto niin täydellinen meille?! Joskus bongasin tämän maton jostain blogista. Lueskelin silloin että joskus ollut niin in tää matto että sitä on alettu nimittää blogimatoksi. Siis kyseessähän on ikean stockholm matto. Ikeassa näitä ei ole ollutkaan vähän aikaa myynnissä. Ja nyt huomasin että oli tullut takaisin myyntiin. Siispä täysillä kävin hakemassa sen itselleni jotta eivät lopu kesken. :) Katsoin yksi ilta että mattoja oli vantaalla hyllyssä 129kpl ja ylihuomenna enää 48kpl. Joten enpä jäänyt odottamaan enää seuraavaan päivään jotta varmasti sain omani. :) Moni muukin varmaan on halukas ostamaan tämän maton tauon jälkeen...

Ostin samalla meille koldby-lehmäntaljan kun oli alessa ikeassa 99€. Mulla oli 7-vuotias ja 5-vuotias tyttö mukana ikeassa. Oli huvittavaa seurata neitien keskustelua siinä lehmäntalja osastolla kun yhdessä miettivät minkälaisien lehmien taljoja siinä riippui. Mustat taljat olivat kuulemma sonneja ja ruskeat lehmiä. Vasikoita ei löytynyt. 5vuotias siinä myös tuumasi että sattuikohan lehmää? ja mitä jos äiti vielä leikkaa sen puoleksi että sattuukohan sekin? :) Ei mahda taljalla enää tässä vaiheessa tuntoja olla... Ajatuksena oli siis että leikkaisin sen puoleksi ja laittaisin ne puolikkaat taljat sohvan päälle istuinsuojiksi. No en sitten ollutkaan varma halusinko ne tuohon olohuoneeseen. Siispä taljani on vaatehuoneen hyllyssä ehkä odottamassa palautusta. Kokeilin taljaa myös lattialle mutta jotenkin ei vaan iskenyt.. Mies kyllä olisi tykännyt... No katsotaan lämpeneekö se mun alkuperäinen idea kun talja on vähänaikaa vaatehuoneen hyllyllä. Ikeallahan on 90pv palautusoikeus joten sillä ei ole onneksi kiirettä... :)



sunnuntai 15. joulukuuta 2013

jouluista tunnelmaa





Pikkuhiljaa, vähitellen se joulutunnelmakin tähän taloon saapuu. Kynttiöitä, jouluvaloja/tähtiä, höyhenkuusia, enkeleitä, amaryllis yms. Niistä se meidän joulu syntyy. Viime jouluksi tein kolme höyhenkuusta jotka tänä joulunakin kaivoin esille. Ovat vieläkin niin ihanat kuin silloin tehdessäni. :)

Ilman valkoista amryllista en osaa joulua ottaa vastaa. Se kun vaan täytyy saada joka joulu. On yksi minun lempikukistani. Niin ihanan yksinkertainen ja aina vaan niin kaunis auettua!

Tykkään valkoisesta väristä, pikkaisen punaistakin saa jouluna löytyä. Mutta pääosin valkoinen ja hopea on tämän joulun värit. Vielä en ole päättänyt mitä koristeita tänä jouluna kuusesta löytyy mutta uskoisin että viimevuotiset virkatut joulupallot päätyvät ainakin kuuseen. Ja voi olla että lumihiutalepipareita voi myös tulla.

Niin eihän tuohon aattoon ole enää kuin 9pv! Hui että se tulee joka joulu aina yhtä nopeasti vastaan. Tänä vuonna ehkä vielä nopeammin kuin aikasempina vuosina. Niin minusta ainakin tuntuu. Joulupukin apulaishommat on kuitenkin tehty joten sen puolin stressitön joulun odotus voipi alkaa!



 

maanantai 9. joulukuuta 2013

se perinteinen




Niinpä se tuli tehtyä tällekin joululle se perinteinen piparitalo. Ajettelin kyllä mielessäni että saas nähdä jaksanko vaivautua sitä tälle joulua tekemään. Mutta kun itsenäisyyspäivä koitti niin talokin alkoi mielessä ja todellisuudessa valmistua. :) Meille on nähtävästi kehkeytymässä perinne tästä että itsenäisyyspäivänä tässä talossa leivotaan ensimmäiset piparit tai sitten piparitalo.

Tämän pihapiirin ohjeen otin netistä. mummola oikein perinteinen. Olisin halunnut talon väriksi ihan perus punaisen mutta kaapista ei löytynyt kuin pinkkiä elintarvike väriä niin täytyi vähän soveltaa. Saatiin ihan jees värisävy. Ihan ilman kommelluksiahan ei yleensä ainakaan mulla piparitalo valmistu. Jotain aina tapahtuu tai unohtuu. Nyt unohdin leikata ennen paistoa ikkuna-aukot. Hohoijaa.. mitenkähän tällainen oikein pääsi unohtumaan. Nauroin itselleni kun aloin osia kattelemaan että hupsista. No ei auttanut kuin ottaa kirurgiveitsi apuun ja alkaa leikkaamaan aukot. No siinähän sitten vähän piparia murtui mutta onneksi ihan pahimmilta vältyttiin.

Kasaamisessa en menettänyt nyt ollenkaan hermoja. Jospa sitä on vähän kehittynyt tässä hommassa matkan varrella. :) Ja kuuman sokerinkin kanssa säästyin ilman palovammoja. Yleensä sillä olen saanut poltettua itseäni. Voisi lopputulokseen sanoa että kaukaa kaunis! Tyttöjen mielestä "aivan ihana"! Ajattelin josko pihapiiriin saataisiin vielä lumiukko, jänis, lumilyhty ja jotain muuta ennen joulua. Oli ajatuksena että tekisin ne sokerimassasta lisäyksiä...

maanantai 2. joulukuuta 2013

uusi sohva



Hei, nyt on meillä se kauan haaveilemamme kulmasohva. Just niin ihana kuin vain osasin kuvitella. Aivan passeli meidän olkkariin ja juuri kuin tehty tuolle tuo kulma. Pakko kyllä myöntää että hieman vielä ennen hakua mietin että ollaankohan tekemässä järkevä osto?! No nyt en enää mieti sitä. Oli järkevä!

Olimme jo ihan sata varmoja että käymme ostamassa Ikeasta ihan uuden kokonaisuuden. Ei käytettyä vaan juuri pakasta vedetty. Olin kuullut että uusimmissa ektorpeissa olisi nuita selkänojatyynyjä jäykistetty ja istuin osat olisi parannetulla täytteellä. Siksipä ajatuksena olikin ihan uusi jotta nämä ominaisuudet olisi tallella. Pari viikkoa ennen ostopäivää minä kävin vielä kurkkaamass Tori.fi:n ektorp valikoiman josko sieltä vielä löytyisi se kulmasohva. Ja hupsista siellähän se odotti ostajaansa! :) Saatiin 3vuotta pariskunnalla käytössä ollut kulmasohva 400€:lla! Alle puolet uuden hinnasta! Nyt jäi vielä joulurahaakin enemmän taskuun. :)

Valkoisen sohvan halusin edelleenkin. Vaikkakin sitä saa pestä neljä viisi kertaa vuodessa. Mutta kun se vaan on niin ihana väri! Laittaessani kulmasohvaan valkoisia päällisiä tajusin että minähän saan  tehdä tuplamäärän töitä nyt kun tämän sohvan pesen. Eikä muuten sohvanrungon päällinen menekkään enää peuskoneeseen. No toivotaan että sitä ei kovin usein tarvitsisi pestä vuodessa. :( Täytyy käsinojat vuorata vilteillä jotta ne pysyisivät hieman kauemmin puhtaana. Ne kun tuppautuu meillä olemaan ne jotka ensimmäisenä likaantuiva. Nyt kunnon jööti taloon ettei sohvalla pompita! Sen kun saisi vielä jotenkin toteutettua...


sain muuten ruusukimpun vielä samana iltana tytöiltäni ja mieheltäni ruokakauppa tuliaisena :) ihanan yllätys!



torstai 21. marraskuuta 2013

Raitaa ja kaapin vaihto




Mulla aina välillä iskee sellainen uudistamisen halu. Tai sellainen että jotain täytyy siirtää, vaihtaa tai vähän tuunata. Jotta saisi taas uutta ilmetta johonkin paikkaan. Onko yhtään tuttua?!
Joskus kauan sitten (ehkä 8vuotta sitten) ostimme rivitaloasuntoomme ikeasat muistaakseen leksvik tai märkör? sarjan kalusteita pari. Tuollainen lasiovellinen vitriinikaappi sekä tv-kaappi joka toimitti meillä tietokonekaapin virkaa. Tämä tv-kaappi täytyi hävittää viimekesänä kun ei enää yksinkertaisesti ollut sille paikkaa. Mutta vitriini kaappi on vielä ihan tallella. :) Olen joskus muutamia vuosia sitten maalannut sen valkoiseksi kalustemaalilla. Ihan vedin päälle vaan maalin ilman hiontaa ja hienosti on maali pysynyt tähän päivään asti. :) Ei se aina sitä hiontaa nähtävästi tarvitse. Vitriinihän on ihan täyspuuta olisko mäntyä eli ei mitään lastulevy systeemiä. Siksipä se on varmaan meillä näinkin kauan säilynyt.

Siis vaikka kaappi ruokailutilassa on niin sen sisältö ei kumminkaan mitenkään liity ruokailuun. Vitriini sisältää nimittäin mieheni lukemisia eli tex willereitä. Eihän niitä ole kuin kaksi vitriinikaapillista. :) Ruokailutilassa oli aiemmin samaisella paikalla jyskin tumma vitriini ja tämä vitriini oli yhdessä huoneessa. No vaihtelumielen iskettyä vaihdoin näiden kaappien paikkaa. Samalla vaihdoin oven kankaat. Ylläty, yllätys mustavalkoisiksi. :) Tulipahan taas vähän vaihtelua ruokailutilaan.

perjantai 15. marraskuuta 2013

uudet päälliset



Löysin kuin löysinkin meidän vanhaan ektorp divaaniin uudet päälliset. Ja vielä niin uudet että olivat ihan paketissa! Voi että olin onnellinen. Nyt ei tarvitse tätä heittää pois vaan saa vielä uutta käyttöikää meidän taloudessa. Siitähän tuli kuin uusi, uusien päällisten myötä.
Tuo on ollut kyllä yksi lemppareista meidän perheessä. Siinä istuu/oleilee/leikkii aina joku. Siinä saa niin rennosti otettua. Jalat vaakatasossa hyvää syötävää ja jotain huippu hyvää Harry Holen luettavaa! :)

Päällinen on jotain vanhaa tuotantoa. Ei enää saa kyseistä väriä ikeasta. Minusta tuo väri on aika kiva. Heti laittoi pohdintaa josko meille tulee se kahden hengen sohva niin voisikohan sen väri mahdollisesti olla tuo sama?! Olenhan minä jo Tori.fi:stä sellaisen bongannut mutta en vielä ostannut. :) Tuo olisi aika kiva väri tähän minun nykyiseen musta/valko innostukseeni. Ei menisi sitten ihan täysin värittömäksi ja sitä minä en kuitenkaan halua...

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Todellisuutta

yläkerran aula
 


Oikeesti nyt on ihan pakko välillä heittää tällainen ihan todellinen postaus. En oo sitten yhtään näihin kuviin siisitinyt ja sen varmaan sitten näkeekin. En edes yhtä tavaraa... :) Siis meillä on aina silloin tällöin (suurimman osan ajasta) oikeasti tämän näköistä. Siis huomaa että olemme yläkerta vyöykkeellä. Lasten valtakunnassa. Paitsi me vanhemmat kyllä nukumme yhdessä huoneessa ja kieltämättä sielläkin on yleensä sänky petaamatta ja verhot avaamatta. No verhot kyllä pyrin joka aamu avaamaan kun minusta vaan päivänvalo täytyy päästä päivällä sisälle joka kolkkaan.

En oikeasti ymmärrä miten neljä tyttöä saa näinkin paljon aikaa. Yleensä tähän tarvitaan vaan yksi kontrolloimaton ilta ja se on sitten siinä. Huokaus... Niin kuin kuvista näkyy: Sulassa sovussa ovat niin puhtaat vaatteet kuin lelut/roskat laatikossa. Ei näytä neitejä yhtään haittaavan. Mutta äitiä haittaisi... Kyllä minä mieluumin vaatteeni kaapista ottaisin kuin tuolta lelukorista tai lattialta. Siksipä oli erittäin huono idea antaa tyttöjen vaatekaapit omiin huoneisiin. Sen siitä saa kun heltyy.. :( No nyt on suurella todennäköisyydellä kaapit tulossa kohta puolin takaisin alas. Toivottavasti...

Sanotaan että kun jokaiselle lelulle on oma paikka niin ne pysyvät paremmin järjestyksessä ja omilla paikoillaan. Ehei, näin se ei ainakaan ole meillä. Leluille leikitään, jätetään leikit lattialle, aloitetaan uusi leikki ja sekin jätetään paikoillaan... Sitten huomataan että kaikki on levällään ja kukaan ei enää leiki yläkerrassa vaan sitten on kiva siirtyä olohuoneeseen leikkimään... hohhoijaa... Okei sitten kun äiti räjähtää ja saa laakin sotkusta. Aletaan siivomaan (ehkä) ja vaikka äiti sanoo että jokainen lelu sitten myös omalle paikalleen eikä kaikkia laiteta yhteen ja samaan koriin/laatikkoon. niin just joo... Eivät ne kyllä valitettavasti löydy omilta paikoiltaan. Se nyt on plussaa että lattiat on tyhjänä ja on siistin näköistä! :) Ja äiti hiukan paremmalla päällä...

Että näin meillä!

vanhimmaisen ja nuorimmaisen neidin huone
keskimmäisten neitien valtakunta
 
sotku asetelmat. huomaa vessan pöntön imukuppi avaajakin siellä.. onneksi käyttämätön sellainen. :)


maanantai 4. marraskuuta 2013

murustelematon suklaapiirakka




Suklaapiirakka tuo lasten lemppari mutta äidin inhokki. Tiedättekö miksi? Siksi että se murustelee ja sotkii ihan älyttömästi syöntivaiheessa! Oletteko samaa mieltä? Syönnin jälkeen saat lakaista muutaman desin murusia pöydältä, penkeiltä ja lattialta. Ja sitten vielä kun sitä on melkein vaipassa asti niin voitte vaan kuvitella löytyykö muruja myös sohvilta yms. paikoista. Juuri tämän takia minä en yleensä leivo tähän talouteen suklaapiirakkaa ja sitä ei kovinkaan usein meillä näy edes tarjoilupöydässä.

Mutta nytpä näkyy! Kävin yksi päivä ystävällä kylässä ja siellä sain kahvin kera suklaapiirakkaa. Heti kiinnitin huomiota piirakan koostumukseen. Sotkua ei tullut kuin murto-osa siitä mitä normaalisti lasten kanssa tulee. Hetipä tiedostelin ohjetta että miten ihmeessä tällaisen saa edes tehtyä. Ohjeppa oli vielä kaiken lisäksi kaikkein simppelin suklaapiirakan ohje mihin olen törmännyt ja nyt vielä sitten se täydellisin! Osaa 8-vuotiaskin sen leipoa jos mieli tekee. Tässäpä teillekin tämä ohje jotta suklaapiirakan sotku-kammoiset voisivat alkaa tätäkin leipomaan useammin?! :) Vai onko teitä muita samaa potevia?!

Hiphei, nyt meilläkin syödään suklaapiirakkaa! :)

Murustelematon suklaapiirakka

5dl      sokeria
5dl      vehnäjauhoja
0,5dl   kaakaojauhetta
2tl       vaniljasokeria
4tl       leivinjauhetta
300g   sulaa voita
3dl      vettä
4          munaa

kuorrute:
100g    sulaa voita
3rkl     kahvia
2tl       vaniljasokeria
           tomusokeria

*   sekoita kuivat aineet keskenään
*   sulata voi sekä vesi kattilassa
*   sekoita voivesi-seos jauhoihin
*   lisää lopuksi munat yksitellen taikinaan.
*   Kaada taikina uunipellille. älä säikähdä sen kuuluukin olla tosi löysää!
*   Paista 200asteessa n.25-30min.

tiistai 29. lokakuuta 2013

syöttötuolinpehmuste



Voi hurja kuinka nopeasti vauvat oikein kasvaa ja kehittyy! Ensimmäisen lapsen kohdalla sitä oli ihan skarppina ja ajantasalla koko ajan mitä ja milloin vauvalle saa syöttää sitä ja tuota ja missä vaiheessa se oikeasti on niin iso että vauva saa jo istua ihan oikeasti. Nyt viidenne kohdalla sitä kuvittelee että kaikki pitäisi tulla ihan tuosta vaan takaraivoista ja aivojen sopukoista milloin mitäkin voi tehdä ja antaa. Mutta ehei, ei se ainakaan tämän rouvan kohdalla olekaan niin. Sitä jotenkin huomaa junnaavansa paikallaan ja menee tyhjäkäynnillä eteenpäin.
Kappas kun minä tuossa yksi kaunis päivä huomasin että ainiin tätä pikkuherraahan voisi jo syöttötuolissa. Eihän sitä nyt kukaan sitterissä jaksa olla kun sieltä ei näe yhtikäs mitään mitä ympärillä tapahtuu.
Ensimmäiset istumishetket syöttöuolissa on ihan älytöntä hoippumista ja keinumista. Sitä kun ei yhtään pysy suorassa... Sitten täytyy tukea pikkuraukkaa niillä tyynyillä jota meillä ainakin harrastetaan "väliaikaisesti". Mutta silti yllättävänkin pitkään. Nyt minä päätin että tyynyt saa jäädä ja tämä rouva ompelee ihan oikean syöttötuolin reunapehmusteen. Sopivasti sattui ikean matka tähän saumaan joten sieltähän minä ostin palan ihanaa mustavalkoista raitakangasta. Oli kylläkin alunperin tarkoitus ostaa valkoista pallokangasta mutta sehän oli päässyt loppumaan. Joku toinenkin sitä etsiskeli. Sitä löytyi ainoastaan vahakankaana joka olisi ollut paljon parempi vaihtoehto materiaaliksi tuohon pehmusteeseen kuin tavallinen kangas. No enpä tätä hoksannut paikan päällä vaan yllätys, yllätys kotona.



Pehmusteen tein sillai että mittasin syöttötuolin kolmen sivun sisämitat sekä korkeuden. Yhdistin mitat ja ompelin kankaasta tuollaisen suorakulmaisen putkilon. Täytin vanulla (otin sohvatyynyn sisältä) ensimmäisen sivun osuuden. Ompelin välin kiinni, sit keskimmäin ja viimeisen. Ja se on sitten valmis. Yksinkertaisen helppo! :) Nyt on pikkuherralla hyvät oltavat syöttötuolissa. Ei enää tyynyvirityksiä selän takana.

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

raitaa

Ompeluvaihde on taas saatu käyntiin. :) Minulla se nähtävästi on syksy joka sen käynnistää. Kesän jäljiltä kun tullaan sisätiloihin niin moni asia sisällä alkaa kiinnostamaan ihan eritavalla. Kesällä täytyy sitä auringonvaloa ammentaa pää täyteen jotta selviää Suomen pitkästä syksy-talvi jaksosta. Siksipä kaikki sisällä tehtävät harrastukset jäävät yleensä kesäisin "talviteloille". Sitten ompelukoneet kaivetaan esille kun alkaa pimeys ja vesisateet. Näin sitä saa uutta energiaa itselle kun on mieluista tekemistä.  :)

Joskus olen metsolalta tilannnut raitaista froteekangasta. Oli joskus niin hyvässä alessa että sitähän oli pakko ostaa! Nyt sain niistäkin tehtyä jotain.


Pikkumiehelle oli tarkoitus tehdä elämäni ensimmäin ihan oikea jumpsuit. Innolla lähdin kaavoja piirtämään ja kaventelin niitä hiukan (ehkä vähän liiankin ronskisti) sillä alaosan ja yläaosan mittasuhteet menivät aivan pieleen. Ensimmäisen virheen jo huomasin kun kangasta leikkelin että selkään olisi pitänyt jättää sauma. :( No ajattelin että hurautanpa sen siihen kun näytti olevan vielä aika leveä keskiosasta. Se menikin ihan ok. Mutta sitten kun aloin kasaamaan jumpsuitin niin huomasin ja muuten itselleni vedet silmissä nauroin että ei voi olla totta! Yläosa oli ainakin yhden koon jos ei kaksikin kokoa isompi kuin lahjeosuus. Hahah. Olisi muuten pitänyt ottaa sittä kuva niin teilläkin olisi ollut hauskaa sitä katsellessa! Ei oikeasti voinut kuin nauraa sen verta hassulta se näytti. Olin nähtävästi kaavoja piirrellessä alaosan piirtänyt pienemmällä koolla. Eli ei saisi piirtää kaavoja väsyneenä. Onneksi sain kumminkin yläosan käyttöön. Tein siitä pikkumiehelle hupparin. Sen verta onnistunut oli tuo väriyhdistelmä kanttauksien kanssa että olisi harmittanut enemmän jo olisi koko jutska mennyt roskiin. No nyt on kumminkin uudet kankaat tilattu uutta jumpsuittia ajatellen. Josko nyt olisin viisaampi ja tarkistaisin mitä piirrän?! :)



Neiti 2-vuotias sai jämäpaloista itsellensä raitaiset leggarit. Niistä tuli yli söpöt! Itse vähän fikasilin kaavaa jotta sain niistä istuvammat. :)

perjantai 18. lokakuuta 2013

Olohuoneen taulu



Hassua kuinka pitkään voi oikeastaan mennä siinä että hoksaa jonkin asian miten sen voisi tehdä ja mistä. Ja vielä kaikenlisäksi koko juttu on ollut ihan kädenudottuvilla. Monet vuodet olen miettinyt sitä täydellisen sopivaa isohkoa taulua tai muutavastaavaa olohuoneen seinälle. Halusin että se sisältäisi kuvan tai kuvia eli olisi oikeasti niin kuin taulu. Ei mikään koriste. Mutta sopivaa vaan ei ollut kävellyt vastaan kun sitten hoksasin tämän aivan "perfect" taulusysteemin!

Mullahan on pyörinyt milloin missäkin tuo kahdeksan ruutuinen ikkunanpoka jonka olin maalannut joskus aikoinaan valkoiseksi. Viimeisimpänä se lojui yläkerran nurkassa ja kävipä se välillä myyntipuolellakin. Mutta omaksi onnekseni sitä ei kerennyt kukaan ostaa kun tämän idean hoksasin.

Muutenkin se on jännä että yleensä ideat syntyy illalla ennen nukkumaan laittamista. Siinä sängyssä makoillen minä ainakin kelaan kaiken näköisiä asioita mielessä: mennyttä päivää, tulevaa päivää, huolia, murheita, iloja, suruja, elämää muutenkin... Niin sitten yhtäkkiä sitä vaan tulee ahaa elämys ja kaikki natsaa paikalleen! Tämä taulu idea oli yksi niistä! Ikkunapoka vaakatasoon sohvan yläpuolella ja jokaisen ruudun sisään mustat kehykset ja niihin itse ottamia kukkakuvia! Katos siitä tuli ihan täydellinen! Ja sain samalla hyötykäyttöön mun ottamani kukkakuvat. Jotka nekin odottivat vuosia kaapissa sitä täydellistä paikkaa!

Mitäs tuumaattee?! :)








tiistai 15. lokakuuta 2013

Täytekakkuja

Piitkästä aikaa pääsin väsäämään täytekakkuja.


Hevosenpään mallinen kakku oli esikoiseni toive syntymäpäiväkakuksi. Taisi olla ihan onnisunut kun synttäri vieraatkin tunnistivat mikä eläin kyseessä. Hieman epäröin kun toive tuli että mitenkähän saan tehtyä oikean mallisen ja vielä sen näköisen että tunnistaisi sen hevosen pääksi. Minä kun olen ihan onneton muotoilemaan massata kolmiuloitteisia asioita. Sen huomasin jo yläasteella keramiikan kurssilla. Siksipä minä olen turvautunut aina muotteihin. :) Hevoskakun täytteenä oli ihan perus hilloa, banaania ja kiiviä. Harvinaisen tavallinen täyte minun tekemääni.


Ristiäiskakku ystäväni pojalle. Tämä oli oikein mukava tehdä. Nautin alusta loppuun asit! Mikäs sen mukavampaa kun tehdä toisen juhliin kakkua kun ei tarvii mistään muusta ressata samaan aikaan. Voi täysillä keskittyä kakkuun eikä haittaa vaikka talo leviäisi samanaikaisesti sillä kun ne juhlat eivät ole meillä. :) Kakun vauvakoriste on tehty silikonimuotilla. Ihan huippu muotti! Ja aivan mielettömän suloinen lopputulos. Kakun muut koristeet tehty ihan perus kukkamuoteilla. Täytteeksi tein hyväksi todetun mansikka-mustikka tuorejuusto täytteeen. Eli täyte on lähes samanlainen kuin monessa juustokakussa käytetty versio. Höystetty vaan marjoilla. Hillona käytin kuningatar pilttiä. Tällä täyteversiolla saa kakusta myös korkean joka on sitten mukava pursottaa ja siitä tulee näyttävä.



Kolmas kakku on tehty pika pikaa meidän 2-vuotiaalle neidille! Täytteenä tässä oli sitä mitä kaapista sattui löytymään.

Seuraava kakkuhan väsätään isäinpäiväksi ja sitten marraskuussa olisi 7-vuotiaan neidin synttärit. :)

torstai 10. lokakuuta 2013

Mustaa



Tähän rouvaan on sitten iskenyt jonkin sortin mustahulluus. :) Mustaa sisustukseen. Hmm enpä olisi tätä uskonut vielä muutama kuukausi sitten että näin kävisi. Olen aina ollut mustan vastainen mutta nyt se väri iski minuun. Pienenä mausteena on muuten oiva väri sisustukseen. Antaa hieman sharmia! ;) Tässä yksi ilta heiluin ulkona spray pullon kanssa ja värjäsin hylly, maljakon, paperitelineen ja kranssin mustaksi. Tulipas ihan uudet ilmeet tavaroille. Ei tarvinnut uusia ostaa!

tiistai 1. lokakuuta 2013

Omenat inspiroivat kuvaamaan





Pikkusisko toi tuossa yksi päivä mulle pussillisen omenoita... Ai että ne maistuivat hyvälle! njam. Taisivat olla tään syksyn ensimmäiset kotimaiset omenat jota minä söin. Missähän lie sumussa sitä oikein eleilee kun tämäkin kausi meinasi ihan unohtua. Yleensä kyllä olen aina ollut ajantasalla mitä herkkuja sitä luonto milloinkin tarjoaa.

Omena on muuten valokuvaus kohteena ihan melkein ykkönen. (Lapset on ykkös sijalla). Omenassa vaan on jotain niin kaunista! yksinkertaisen pyöreä, ihanat värit, raikas... Kun näin omenat pöydällä tuli heti visio mistä ja missä otan kuvan. :) Sain yhden apurinkin mukaan... Alimmaiset kuvat ovat ihan apurin itsensä ideoimat! Saakohan äiti vielä tästä neidistä joskus kuvaus apulaisen?! En muista milloin viimeksi olen ihan kuvaamalla käynyt kuvaamassa?! Näiden kuvien jälkeen sitä taas muistaa kuinka mukavasta harrastuksesta tässä on kyse.

Luovaa, inspiroivaa, rauhoittavaa... ja palkitsevaa!

torstai 26. syyskuuta 2013

Kodin "käyntikortti"



On ollut moneen otteeseen ajatuksena ottaa kuva meidän uudistuneesta eteisestä. Eteinen toimi koe kaniinina maalausrempassa. Tarpeeksi pieni kokeilu alue ja jos ei olisi onnistunut niin pienellä rempalla olisi selvitty. Mutta kaikkien iloksi tämä koe kaniin osoittautui täydelliseksi versioksi. Seinien sävy ihan must, listojen maalaminen onnistui valkoiseksi ja mikä vielä parasta tapetti pysyi maalaamisen jälkeenkin seinässä (ja pysyy edelleenkin). Siis voin vaan suositella tapetin päälle maalaamista jos se on vaan tarpeeksi hyvin kiinni seinässä...

 
 


Maalausurakan myöten eteisen kalusteen yms. menivät uusiksi. Pääsin eroon hattuhylly naulakosta ja kenkä penkistä. Jotka eivät enää sopineetkaan tämän rouvan siustustyyliin.. :) Yllätys, yllätys... :) Koska olen Tori.fi suuri kannattaja niin ensimmäisenähän minä sieltä lähdin tavaroita etsimään. Ja löysinpä sieltä heti tällaisen aivan ihanan lipaston! Täyttä puuta vielä (eli tosi raskas), ei mitään irtoavia metalli kiskoja vaan kunnon puu sydeemit! Muutaman ikean lipaston jälkeen olen vannonnut ostavani vaan ja ainoastaan kunnon puisia kaappeja... Ne kestää eikä kiskoilta tipu! Tilaihme tämä ihanuus vielä kaiken lisäksi on. Tämän rouvan kenkiäkin löytyy laatikoista 7 parit mutta vain vajaa puolet (1/3) koko valikoimastana. Joo ihan totta! Miehenikin on tätä ihmetellyt kun uusia kiikutan kaupasta että eikö sulla ole jo niitä tarpeeksi. Ehei päin vastoin, eihän naisella kenkiä ole koskaan liikaa!!! :)

 

Naulakko hattuhyllyllä ja henkari tangolla löytyi ikeasta. Nyt on meilläkin henkaritanko eteisessä... Ja pienten vaatenaulakko niin ikään ikeasta... Oikealla korkeudella ikkunan alapuolella. Ja niin tuo kenkiä sisälläänsä pitävä (siis kaikkien kenkiä) arkku on aikoinaan kirppurtorilta löydetty ihanuus sekin..:)

Voisinpa todeta että nyt on kodin "käyntikortti" kunnossa!

maanantai 23. syyskuuta 2013

Kierrätyskeskus löytö!


Siis miten joku voi luopua ja viedä tällaisen ihanuuden kierrätyskeskukseen?! Toisen romu on toisen aarre. Niinhän se kirjaimellisesti menee... :) Minä olin niin onnellinen ja aivan täpinöissäni kun ystäväni soitti että täällä olisi tällainen sänkyt ja vaivaiseen 25€:n! Piti vielä varmistaa että kuulinko nyt ihan varmasti oikeiny että 25€?! Kyllä se ihan oikea hinta oli.
 Olin jokin aika sitten ystävälleni maininnut että täytyisi ostaa yksi sänky lisää kun nuorimmainen ei enää mahdu vauvansänkyyn ja 2 vuotias nukkuu vielä pinnasängyssä. Niin että ostaisinko toisen pinnasängyn kun se pinnasänky on vaan vielä niin kätevä tuolle päiväunia nukkuvalle pellavapäälle. Jää kiltisti nukkumaan niin päivällä kuin illallakin koska ei ole mahdollisuuksia tulla itse sieltä pois.  Minä kun vihaan sitä nukuttamista. Ja sitä kun saa olla kiikuttamassa kymmenen kertaa takaisin sänkyyn jos itse sieltä osaa tulla pois. Toinen pinnasänkykö se sitten pitäisi ostaa?!

 Ei tarvinnut!!!! :) Tämä huippu, mahtava ihana löytö oli kyllä niin pelastus mun pähkäilyyn. Tässä on vähän laitaa (ei 2vuotias pääse itse pois), tämä ei ole kuitenkaan pinnasänky siis tämä on just täydellinen juniori sänky meille! Voi että kun 2vuotiaskin osasi iloita uudesta sängystä melkein yhtä paljon kuin äitikin.


torstai 19. syyskuuta 2013

Isoa apilaa

Otetaanpa kirjoitus ihan uusiksi. Eilen illalla yritin kahden kaverin (2v ja 6kk) kanssa kirjoittaa tähän jotakin mutta eihän siitä nyt tullut ihan mitään. Kaksi vuotias ärsytti äitiä minkä kerkesi. Keksi kaikki mahdolliset mitä voisi pikkuveljelle tehdä jotta se alkaisi itkemään. Yritäppä nyt siinä sitten jotain saada kirjoituettua kun ajatuksetkaan eivät pysy paikoillaan. Yksi kolmas osa huomiosta kun oli vain tässä. Nyt paremmalla tuloksella yritetään. 6 kuukautinen nukkumassa ja 2 vuotias "vain" vieressä. Tai siis oli nukkumassa taisi juuri herätä mutta kun nopea olen niin kerkeän jotain raapustaakin... :) Perussettiä!!!

 
 
 
Kangaskarkeloista kotiutui tällainen ihanan iso apila ihanuus. Oli esikoisen itsensä valkkaama kangas mistä halusi oman paitansa. No kun vielä kangas sattui olemaan äidinkin mieleen niin sehän vain passas. :) Paidan kaavan otin uusimmasta ottobre lehdestä 4/13. Täysin muuntelematta oli kokokin juuri passeli. Ja paitakin hyvin istuva ja kaponen mistä minä tykkään. Minusta vaan tytöillä saa olla istuvampi malli paidoissa kuin pojilla ja yleensähän nuo paitojen kaavat on niitä perus suoria malleja josta olen sitten ottanu koon pienemmän kaavan ja pidentänyt helmaa ja hihoja. Jotta saan kapeamman ja istuvamman paidan. Mutta tässä mallissa kaava oli oikean kokoinen ilman muuntelua!

Näin jossain blogissa nuita ihania pitsivetoketjuja ja olihan minunkin niitä pakko tilata muutama jemmaan. Laitoin vale vetoketjun tuohon etu raglasaumaan. Siis se on vaan sauman päälle ommeltu eli ei aukeava. Resorin värinä paidassa on pinkki. Sekin tytön itsensä valitsema. Onpas minun neidillä värisilmää. Sopivat yhteen kuin nappi silmään! Paidasta tuli heti tytön lemppari. On aina päällä kun puhtaana löytyy!

Nyt tähän rouvaan iski oikein tosissaan ompeluvimma. Yhdet leggarit ja paita ovat myös valmistuneet tässä välissä ja pikkumiehelle takki myös isännän vanhoista farkuista. Ja muutama vaate tulossa... Ja ajattelin tässä joku päivä kokeilla ommella lapasia neitosille. Näyttivät niin simppeleiltä ja helpoilta tehdä ja varmasti ovat kivat päällä! Niin se vaan syksy tuli kun lapasia kohta alkaa tarviimaan aamusella.
 Ihanat pimeät illan ja raikkaat aamut!
 Kaunista syksyä kaikille!!!

tiistai 10. syyskuuta 2013

sohvan pyörittelyä



Uudet sohvat hakusessa. Minkälaiset: 3-hengen + 2-hengen, kulmasohva? Kankaiset, nahkaiset? Vaihtoehtoja löytyy mutta miten päätyä oikeaan ratkaisuun?! Sakkia löytyy jo omasta takaa joten istumapaikkoja täytyisi saada lisää. Ei enää yksi 3-hengen sohva riitä meidän sakille. Saatikka jos vieraita on kylässä niin sitten...

Kulmasohva on ollut minulle aina sellainen "ei missään nimessä" sohva. Liian iso, epäkäytännöllinen, vaikea vaihtaa sohvan paikkaa jos sille päälle sattuu. Mutta silti mietn sitäkin vaihtoehtoa meille. Kun oikeastaa meidän sohvan/sohvien paikka on käytännössä vain ikkunoiden edessä. Eli jos kulmasohvan laittaisi siihen nurkkaan. Mutta se on niin iso kokonaisuus, vallitseva? Ei, ehkä jokin muu sittenkin.

Kaksi kolmen hengen sohvaa vastakkain? Sillensä että toisen sohvan taus olisi keittiiön päin ja siis sohvat ikkuna seinällä. Sitäkin kokeilin. Laitoin nykyisen sohvan toiselle paikalle ja nojatuolin toiselle puoken. Hyvin mahtuivat, sohvapöytäkin sopi väliin hyvin mutta... jotenkin laittoin olohuoneen "tukkoon". Vaikeaksi... Siispä uusi pyöräytys..

Nyt laitoin sohvan melkeinpä keskelle olohuonetta. Miksi jättää keskilattia tyhjäksi "tanssisaliksi" (Teuvon sanoja lainaten). Olisko tässä järjestyksessä ideaa?! Kolmen hengen sohva keskelle ja kahden hengen tuohon mustan nojatuolin paikalle? Nyt eivedä edes olohuonetta ahtaaksi... Tämä on mun mielestä se parhain vaihtoehto.

Niin ja sitten se että minkälaiset sohvat. Valkoiset luulisin, irrotettavilla päällisillä :tietenkin, ja vesipestävillä, vähän pelkisetympi kun edellinen eli suoralinjaisempi... Yksi toteuttaa kaikki kriteerini elikkä ikean karlstad sohvat. Olisivatko ne sitten meidän? Ehkä... Ennen joulua! :)

tiistai 3. syyskuuta 2013

Vauvalahja

¨Huhuh.. sanokaa te mihin ihmeeseen nää päivät oikein katoaa?! Juuri kun viikon aloittaa niin kohta huomaa että on jo keskellä viikkoa ja kohta viikonlopussa. Ja sitten huomaankin että hupista siitä on jo viikko aikaa kun viimeksi kirjoittelin tänne?! Arki on aika työntäyteistä kotona ja sen pyörittäminen aika moista rumbaa. Sitten kun haluaisi niin mielellään tehdä myös jotain muutakin kuin ainaisia kotitöitä niin jostain on narusta on taas vähän enemmän löysytettävä. Ei tässä muuten täydessä järjessä pysy. Jostain on myös revittävä sitä omaa aikaa! Ja sellaista tekemistä josta saan hyvän mielen ja tunteen. :) Siispä minä välilllä ompelen (yleensä yön pikkutunteina) kun silloin voit olla melko varma että saat ommella keskeytyksettä! :)

Ompeleminen on minulle harrastus jota teen fiiliksen mukaan. Ompelen silloin kun minua huvittaa ja mulla on siihen aikaa. Pari vuotta sitten ostin uuden ompelukoneen ja ihan ensimmäisen saumurini. En ollut koskaan aikaisemmin ommellut vaatteita (lukuunottamatta koulun käsityötunteja) saatikka käyttänyt saumuria. Olin vaan ihastellut itse ommeltuja lasten vaatteita. Jostain vaan tuli sellainen olo että voisi kokeilla tulisiko siitä mitään. Ja tulihan siitä jotain... Tuskin muuten ompelisin?!

Tykkään ommella joustofroteesta ja velourista. Harvemmin trikoosta. Joustofroteessa miellyttää sen pehmeys ja käytännöllisyys sekä velourissa myös. Ehkä tässä vielä trikooseenkin pääsen lähemmin tutustumaan. Kunhan saan ostettua sen peitetikkikoneen. Pieni joululahja vinkki! :) Yleensä tilaan kankaat Metsolan nettikaupasta. Siellä on vaan mun mielestä ihanat kuosit ja värit. Kankaat ovat normaali hintaisina sen verran arvoikkaita että tämä rouva tilaa silloin kuin siellä on jonkin sortin alet menossa. Laskukaan ei ole sitten mikään päätä huimaava. Ihastelun tuossa yksi päivä kestovaippakaupan kangas valikoimaa ja ei voi todeta muuta kuin että oli ihanan värisiä ja kuosisisa trikookankaita. Josko minä sieltä tilaan vielä jotain...


 

Eilen illalla yön pikkutunteina ompelin ystävän vauvalle pienen viemisen. Vauvatumput ja housut sävy sävyyn. :) Mun lemppari väri yhdistelmä tällä hetkellä! Sini-valkoinen... Metsolan raita froteeta... Tumppujen ohjeen bongasin facebookin ompeluelämää ryhmästä. Erittäin helpot ja nopeet tehdä! Ja housujen kaava on ottobre lehdestä hieman sovellettuna. Eikös tullutkin söpöt?!