tiistai 29. lokakuuta 2013

syöttötuolinpehmuste



Voi hurja kuinka nopeasti vauvat oikein kasvaa ja kehittyy! Ensimmäisen lapsen kohdalla sitä oli ihan skarppina ja ajantasalla koko ajan mitä ja milloin vauvalle saa syöttää sitä ja tuota ja missä vaiheessa se oikeasti on niin iso että vauva saa jo istua ihan oikeasti. Nyt viidenne kohdalla sitä kuvittelee että kaikki pitäisi tulla ihan tuosta vaan takaraivoista ja aivojen sopukoista milloin mitäkin voi tehdä ja antaa. Mutta ehei, ei se ainakaan tämän rouvan kohdalla olekaan niin. Sitä jotenkin huomaa junnaavansa paikallaan ja menee tyhjäkäynnillä eteenpäin.
Kappas kun minä tuossa yksi kaunis päivä huomasin että ainiin tätä pikkuherraahan voisi jo syöttötuolissa. Eihän sitä nyt kukaan sitterissä jaksa olla kun sieltä ei näe yhtikäs mitään mitä ympärillä tapahtuu.
Ensimmäiset istumishetket syöttöuolissa on ihan älytöntä hoippumista ja keinumista. Sitä kun ei yhtään pysy suorassa... Sitten täytyy tukea pikkuraukkaa niillä tyynyillä jota meillä ainakin harrastetaan "väliaikaisesti". Mutta silti yllättävänkin pitkään. Nyt minä päätin että tyynyt saa jäädä ja tämä rouva ompelee ihan oikean syöttötuolin reunapehmusteen. Sopivasti sattui ikean matka tähän saumaan joten sieltähän minä ostin palan ihanaa mustavalkoista raitakangasta. Oli kylläkin alunperin tarkoitus ostaa valkoista pallokangasta mutta sehän oli päässyt loppumaan. Joku toinenkin sitä etsiskeli. Sitä löytyi ainoastaan vahakankaana joka olisi ollut paljon parempi vaihtoehto materiaaliksi tuohon pehmusteeseen kuin tavallinen kangas. No enpä tätä hoksannut paikan päällä vaan yllätys, yllätys kotona.



Pehmusteen tein sillai että mittasin syöttötuolin kolmen sivun sisämitat sekä korkeuden. Yhdistin mitat ja ompelin kankaasta tuollaisen suorakulmaisen putkilon. Täytin vanulla (otin sohvatyynyn sisältä) ensimmäisen sivun osuuden. Ompelin välin kiinni, sit keskimmäin ja viimeisen. Ja se on sitten valmis. Yksinkertaisen helppo! :) Nyt on pikkuherralla hyvät oltavat syöttötuolissa. Ei enää tyynyvirityksiä selän takana.

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

raitaa

Ompeluvaihde on taas saatu käyntiin. :) Minulla se nähtävästi on syksy joka sen käynnistää. Kesän jäljiltä kun tullaan sisätiloihin niin moni asia sisällä alkaa kiinnostamaan ihan eritavalla. Kesällä täytyy sitä auringonvaloa ammentaa pää täyteen jotta selviää Suomen pitkästä syksy-talvi jaksosta. Siksipä kaikki sisällä tehtävät harrastukset jäävät yleensä kesäisin "talviteloille". Sitten ompelukoneet kaivetaan esille kun alkaa pimeys ja vesisateet. Näin sitä saa uutta energiaa itselle kun on mieluista tekemistä.  :)

Joskus olen metsolalta tilannnut raitaista froteekangasta. Oli joskus niin hyvässä alessa että sitähän oli pakko ostaa! Nyt sain niistäkin tehtyä jotain.


Pikkumiehelle oli tarkoitus tehdä elämäni ensimmäin ihan oikea jumpsuit. Innolla lähdin kaavoja piirtämään ja kaventelin niitä hiukan (ehkä vähän liiankin ronskisti) sillä alaosan ja yläaosan mittasuhteet menivät aivan pieleen. Ensimmäisen virheen jo huomasin kun kangasta leikkelin että selkään olisi pitänyt jättää sauma. :( No ajattelin että hurautanpa sen siihen kun näytti olevan vielä aika leveä keskiosasta. Se menikin ihan ok. Mutta sitten kun aloin kasaamaan jumpsuitin niin huomasin ja muuten itselleni vedet silmissä nauroin että ei voi olla totta! Yläosa oli ainakin yhden koon jos ei kaksikin kokoa isompi kuin lahjeosuus. Hahah. Olisi muuten pitänyt ottaa sittä kuva niin teilläkin olisi ollut hauskaa sitä katsellessa! Ei oikeasti voinut kuin nauraa sen verta hassulta se näytti. Olin nähtävästi kaavoja piirrellessä alaosan piirtänyt pienemmällä koolla. Eli ei saisi piirtää kaavoja väsyneenä. Onneksi sain kumminkin yläosan käyttöön. Tein siitä pikkumiehelle hupparin. Sen verta onnistunut oli tuo väriyhdistelmä kanttauksien kanssa että olisi harmittanut enemmän jo olisi koko jutska mennyt roskiin. No nyt on kumminkin uudet kankaat tilattu uutta jumpsuittia ajatellen. Josko nyt olisin viisaampi ja tarkistaisin mitä piirrän?! :)



Neiti 2-vuotias sai jämäpaloista itsellensä raitaiset leggarit. Niistä tuli yli söpöt! Itse vähän fikasilin kaavaa jotta sain niistä istuvammat. :)

perjantai 18. lokakuuta 2013

Olohuoneen taulu



Hassua kuinka pitkään voi oikeastaan mennä siinä että hoksaa jonkin asian miten sen voisi tehdä ja mistä. Ja vielä kaikenlisäksi koko juttu on ollut ihan kädenudottuvilla. Monet vuodet olen miettinyt sitä täydellisen sopivaa isohkoa taulua tai muutavastaavaa olohuoneen seinälle. Halusin että se sisältäisi kuvan tai kuvia eli olisi oikeasti niin kuin taulu. Ei mikään koriste. Mutta sopivaa vaan ei ollut kävellyt vastaan kun sitten hoksasin tämän aivan "perfect" taulusysteemin!

Mullahan on pyörinyt milloin missäkin tuo kahdeksan ruutuinen ikkunanpoka jonka olin maalannut joskus aikoinaan valkoiseksi. Viimeisimpänä se lojui yläkerran nurkassa ja kävipä se välillä myyntipuolellakin. Mutta omaksi onnekseni sitä ei kerennyt kukaan ostaa kun tämän idean hoksasin.

Muutenkin se on jännä että yleensä ideat syntyy illalla ennen nukkumaan laittamista. Siinä sängyssä makoillen minä ainakin kelaan kaiken näköisiä asioita mielessä: mennyttä päivää, tulevaa päivää, huolia, murheita, iloja, suruja, elämää muutenkin... Niin sitten yhtäkkiä sitä vaan tulee ahaa elämys ja kaikki natsaa paikalleen! Tämä taulu idea oli yksi niistä! Ikkunapoka vaakatasoon sohvan yläpuolella ja jokaisen ruudun sisään mustat kehykset ja niihin itse ottamia kukkakuvia! Katos siitä tuli ihan täydellinen! Ja sain samalla hyötykäyttöön mun ottamani kukkakuvat. Jotka nekin odottivat vuosia kaapissa sitä täydellistä paikkaa!

Mitäs tuumaattee?! :)








tiistai 15. lokakuuta 2013

Täytekakkuja

Piitkästä aikaa pääsin väsäämään täytekakkuja.


Hevosenpään mallinen kakku oli esikoiseni toive syntymäpäiväkakuksi. Taisi olla ihan onnisunut kun synttäri vieraatkin tunnistivat mikä eläin kyseessä. Hieman epäröin kun toive tuli että mitenkähän saan tehtyä oikean mallisen ja vielä sen näköisen että tunnistaisi sen hevosen pääksi. Minä kun olen ihan onneton muotoilemaan massata kolmiuloitteisia asioita. Sen huomasin jo yläasteella keramiikan kurssilla. Siksipä minä olen turvautunut aina muotteihin. :) Hevoskakun täytteenä oli ihan perus hilloa, banaania ja kiiviä. Harvinaisen tavallinen täyte minun tekemääni.


Ristiäiskakku ystäväni pojalle. Tämä oli oikein mukava tehdä. Nautin alusta loppuun asit! Mikäs sen mukavampaa kun tehdä toisen juhliin kakkua kun ei tarvii mistään muusta ressata samaan aikaan. Voi täysillä keskittyä kakkuun eikä haittaa vaikka talo leviäisi samanaikaisesti sillä kun ne juhlat eivät ole meillä. :) Kakun vauvakoriste on tehty silikonimuotilla. Ihan huippu muotti! Ja aivan mielettömän suloinen lopputulos. Kakun muut koristeet tehty ihan perus kukkamuoteilla. Täytteeksi tein hyväksi todetun mansikka-mustikka tuorejuusto täytteeen. Eli täyte on lähes samanlainen kuin monessa juustokakussa käytetty versio. Höystetty vaan marjoilla. Hillona käytin kuningatar pilttiä. Tällä täyteversiolla saa kakusta myös korkean joka on sitten mukava pursottaa ja siitä tulee näyttävä.



Kolmas kakku on tehty pika pikaa meidän 2-vuotiaalle neidille! Täytteenä tässä oli sitä mitä kaapista sattui löytymään.

Seuraava kakkuhan väsätään isäinpäiväksi ja sitten marraskuussa olisi 7-vuotiaan neidin synttärit. :)

torstai 10. lokakuuta 2013

Mustaa



Tähän rouvaan on sitten iskenyt jonkin sortin mustahulluus. :) Mustaa sisustukseen. Hmm enpä olisi tätä uskonut vielä muutama kuukausi sitten että näin kävisi. Olen aina ollut mustan vastainen mutta nyt se väri iski minuun. Pienenä mausteena on muuten oiva väri sisustukseen. Antaa hieman sharmia! ;) Tässä yksi ilta heiluin ulkona spray pullon kanssa ja värjäsin hylly, maljakon, paperitelineen ja kranssin mustaksi. Tulipas ihan uudet ilmeet tavaroille. Ei tarvinnut uusia ostaa!

tiistai 1. lokakuuta 2013

Omenat inspiroivat kuvaamaan





Pikkusisko toi tuossa yksi päivä mulle pussillisen omenoita... Ai että ne maistuivat hyvälle! njam. Taisivat olla tään syksyn ensimmäiset kotimaiset omenat jota minä söin. Missähän lie sumussa sitä oikein eleilee kun tämäkin kausi meinasi ihan unohtua. Yleensä kyllä olen aina ollut ajantasalla mitä herkkuja sitä luonto milloinkin tarjoaa.

Omena on muuten valokuvaus kohteena ihan melkein ykkönen. (Lapset on ykkös sijalla). Omenassa vaan on jotain niin kaunista! yksinkertaisen pyöreä, ihanat värit, raikas... Kun näin omenat pöydällä tuli heti visio mistä ja missä otan kuvan. :) Sain yhden apurinkin mukaan... Alimmaiset kuvat ovat ihan apurin itsensä ideoimat! Saakohan äiti vielä tästä neidistä joskus kuvaus apulaisen?! En muista milloin viimeksi olen ihan kuvaamalla käynyt kuvaamassa?! Näiden kuvien jälkeen sitä taas muistaa kuinka mukavasta harrastuksesta tässä on kyse.

Luovaa, inspiroivaa, rauhoittavaa... ja palkitsevaa!