sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Kurkotan ja otan




Ei sitä oikein itse tajua kuinka mahdottoman nopeasti pikkuiset kehittyvät. Vasta meillä oli ihan pikkiriikkinen vastasyntynyt pojan alku ja nyt hän on jo potra poika. Kovasti jo seurailee ympärillä elettävää elämää ja meteliä. Tarttuu jo leluihin kiinni ja yrittää jo kovasti niitä suuhunsa tavoitella. Vasta noin pari viikkoa sitten tämä juttu ei vielä kiinnostanut alkuunsa herraa. Mietinkin jo että miten ihmeessä saa pojun edes hetkeksi lattialla viihtymään. Ja nyt hän saattaa jo tunninkin katsella ja kosketella leluja. Iso velikin on yhtäkkiä hoksannut jättää pikkuveljen rauhaan eikä käy heti raapasemassa omaa puumerkkiään veljen kasvoihin kun äidin selkä kääntyy. Tätäkin asiaa tuskastelin tuossa pari viikkoa sitten että minkä ihmeen ratkaisun tähän keksi että pikkuinen saisi olla lattialla edes hetken.. ja tsadaa hetken päästä tämäkin asia oli kondiksessa ihan itsekseen! Miten ihmeessä tällainen asia voikaan muuttua muutamassa päivässä?! Ihan ihmeellistä!

Meidän olohuoneen pöytä pitää tällä hetkellä lelukaaren virkaa. Olen laittanut pari lelua siihen roikkumaan. mm. liberon ilmais perhoset ovat hyviä kun niissä on hyvä pidike minkä voi rautaan laittaa kiinni. Siihen olen itse laittanut kuminauhalla roikkumaan mm. puisen helistinrenkaan. Tuollainen koruihin tarkoitettu kuminauha on tosi kätevä roikkuvan lelun naruksi. Pikkuinen voi siten vetää lelun suuhunsa ja päästäessä irti lelu helähtää ja kuuluu kiva ääni. Ainakin meillä tykätään tästä viritelmästä!

Ja mikä ilma ulkona. Aurinko paistaa ja mittari näytää +10! Ehkä kaivan tänään ne lenkkarit esiin ja lähden illalla juoksulenkille!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti